Auktoriteettiongelma

Sunnuntaisin käypi rautatieaseman läpi työmatkani. Oi tätä ihanuutta, kun kotikonnuilla tässä olekaan hetkeen tapahtunut mitään huimaa.

Asemalla yksi, kaksi ja kolme sammunutta tänään. Muutamat perusnistit ja kiintiömustat siellä toimettomina keräilevät voimia uuteen etsintään. Mä luulen, että mun pitäis vaihtaa työpaikkaa siihen ärrälle.

Istuin elielinaukiolla odottelemaan bussia. Siinä sitten katsoin, että joku työmies vaan ja istuin hänen viereen. Hetken kahvia juotuani, vierestäni alkoi kuulua huuto "kolinaa te pidätte, mutta töitä ei oo". Ihana setä siinä jaaritteli sitten kovaan ääneen narisevalla puliukkoäänellä "imekää munaa, turpa kiinni vittu". Mikäs siinä, kun rauhassa mesoaa, eikä häiritse muita.

Sitten tulikin vartijat ja sanoivat miehelle "ole nyt hiljaa, en jaksa kuunnella sua enää. Et sä varmaan pääse siihen seuraavaankaan bussiin, kun et edelliseenkään päässyt." Minkä takia ehdottomasti on ärsytettävä noita laitapuolen kulkijoita? Kuten taannoin parikymppinen virkapukuinen kloppi polleana huuteli metroasemalla" painukaa vittuun täältä!" Ymmärrän toki, ettei nää kuuntele jos silkkihansikkain heitä silittelee, mutta eikö voi olla auktoriteetti ilman asiatonta kieltä? Mitä jos lääkäri sanoisi" ei sua vittu mikään vaivaa" tai kaupan kassa, että "vitun hyvää päivää sullekkin?"

Tuossa tuo veivari nyt pitää meille serenadiaan matkallaan vaimon luokse "thank you kuski ja kiitos turvallista matkaa!"

Terkuin: toistaiseksi tuntematon N

Bussin lattiat ilmeisesti pestään jollain painepesurilla, koska bussit ovat aamuisin märkiä. Tadaa.

Pennuille Jaffaa

Kaikki metrossa matkustaneet eivät ole voineet välttyä mitenkään siltä jaffan kammottavalta mainokselta, jossa se ristisilmäinen appelsiininkuorizombie tulee pimennosta, kuin juna tunnelista. Sloganina mainoksessa oli jotakin "menimmekö tänävuonna liian pitkälle" tyylistä. No kyllä menitte, sanoisin että jos mä olisin lapsi, niin olisin saanut traumoja tuosta. Melkein aikuisenakin epäilen nurkan takaa löytyvän Fantahirviön. Boikotoin tästä lähin Fantaa, juon vain Jaffaa.

Täällä nyt on vaan tapana aloittaa jo aamulla. Oltiin noin puolenpäivän aikaan ihanan ystäväni kanssa siistissä päiväkahvilassa, ei missään juottolassa. Viereemme sitten löysi tiensä setäikään ehtinyt bussikuski tai kiinteistönvälittäjä. Ei näistä ota selvää, mutta mustat housut, kauluspaita ja takki ja elintasovatsa, voi olla kumpi vain. Hän oli tilannut oluen ja otti keskustelunavauksena yliopistot. "Mmmmitäshh mieltä olette tästä yliopistonn tilanteista?" Nätisti kerroimme, että meillä on nyt omat jutut tässä kesken, mutta hän vain humalaisilla silmillään tuijotteli ja koitti jatkaa keskustelua. Hieman mielenosoituksellisesti jopa siirryimme parin pöydän päähän. Siihen se mies sitten kahdem härpyn jälkeen simahti. Kuorsaten annettiin hänen nukkua siinä ainakin tunnin verran, eikä tarina kerro, miten hänen unensa päättyi.

Pisteet muuten kahvilan työntekijöille, kun täällä väsynyt ukko saa nukku, kantoivat jalkapuolen kahvin pöytään, sekä auttoivat vanhan miehen pyörätuolissa sisälle kahvilaan! Ystävällistä!

Ja loppuun erään metrossa tavatun lapsikatraan ohjaajan sanoin; "muistakaa lapset kärsivällisyys ja rauhallisuus, Jumalan hyveet! "

Syysterveisin: toistaiseksi tuntematon N

P.s. Tällä hetkellä 50 000 ihmistä on allekirjoittanut kansalaisaloitteen kannabiksen laillistamisesta. Jäämme seuraamaan tilannetta!

Maailmanloppu tulee kyllä

Elielinaukiolla tuli joku ituhippi tyrkyttämään flaijeria ilmastonmuutosta koskien ja kysyi mitä olen tänään tehnyt ympäristön hyväksi. Vastasin, että enpä tiedä varmaksi, mutta hyödyllisempää se on ympäristölle ollut tänään, kuin tuon tuhannen flaijerin painatus tehtaassa. Ei sanonut mitään, katsoi nippuaan ja lähti vaivaantuneena pois. Ei edes antanut jakamaansa lappusta!

Sana ilmastonmuutos saa lähinnä raivon partaalle. En jaksa sanaakaan enää lihan syönnin syntisyydestä ja halpaketjujen heräteostoksista. Kyllä, olen se huono ihminen, en edes kehtaa kertoa kuinka huono ihminen, mutta ei, en pode ilmastoahdistusta. Aina tulee uusia junia, mikä on seuraava vauhkoamisen aihe? Kyllä se maailmanloppukin olis ihan paikallaan.

Eipä noita meidän puliukkojakaan näytä vaivaavan. Siellä hän partasuu tyytyväisenä veti sikeitä ratikkapysäkillä ja toinen housut kintuissa ilmaiskyydillä bussissa aikuisten vaippa roikkuen paineli menemään. Hällä väliä hajuhaitoista.

Muuttakaa kaikki maalle, alkakaa kasvattaa viljaa ja karjaa, boikotoikaa kauppoja, ajakaa vain fillarilla, talvella hiihtäkää, myykää auto pois niin voitte huomennakin syyllisyydettä juoda ihan oikeaa maitoa lehmästä, ettei tarvii kauraa työntää siihenkin. Kaurasta tehdään leipää. Ai ei, mieluummin notkun eduskuntatalon edessä ja kitisen, kun naapuri ei kierrätä. Tai ehkä mun olis aika muuttaa sinne maalle, että voisin avautua siellä ihan yksinäni, vai mitä?

Pahoittelut mahdollisesta mielipahasta. Toistaiseksi tuntematon N

Memphis

Normaalista poiketen. Kokemus ravintolasta hakaniemessä oli kyllä mielenkiintoinen. Annetaan anteeksi, että tämä on vasta auennut, mutta...

Sisustus oli oikein hattaramaisen söpö. Istuimme pöytään, tarjoilija tuli tervehtimään ja katsoi pöydällä olevaa kattausta ja kurkkasi niiden laseihin, olivatko ne käytetyt vai puhtaat.

Tässä kohtaa tuli paloharjoitus, jolloin koko konkkaronkka pihalle. Tästähän emme siis voi syyttää ketään.

Paluu takaisin lähtöpisteeseen. Saimme ruokalistat, joiden valikoima oli melko minimaalinen ja niin hienoilla nimillä, että sai vain arvailla mitäs tää sitten on hampurilainen vai pizza. Tilasin hampurilaisen, jonka hinta n. 15e. Automaattisesti ajattelin, että tässä mukana tulevat ranskalaiset, niinkuin yleensä KAIKKIALLA. Tilasimme myös parit viinit.

Aikaa kului ja kului. Tarjoilijoita kyllä kävi, mutta aina eri henkilö kysymässä, onko kaikki ok. Kun hampurilainen viimein saapui, lautasella todella oli pelkkä hampurilainen, ei edes salaatinlehteä koristeena. Listassa en huomannut kohtaa, että ranskalaiset tilattava erikseen. Naapuripöydälle tosin tuli ranskalaiset, joita oli kaikenkaikkiaan ehkä viisi, joten eipä käynyt katteeksi. Hampurilainen maistui kuitenkin oikein hyvältä!

Söimme sapuskaamme naureskellen asialle ja jossain kohdin kysyimme kymmenenneltä tarjoilijalta viinilasiemme perään. Juu oli unohtanut, MUTTA ne menivät sitten talon laskuun.

Tästä epämääräisen sekavasta palvelusta huolimatta, tilasin myös jälkiruokaa joka oli jotain jäätelöä. Sen toi joku matami keittiön puolelta lasten muovimukissa. Nice.

Juu hyvää oli, mut aika paljon vielä työtä tehtävänä. Ja muuten, siinä pöydässä olleet lasit olivat likaisia. Tsemppiä.

Ruokapostaukset on muuten ihan peestä. Aina.

Terveisin ja asian vierestä: toistaiseksi tuntematon N.

Vanha käpy

Sellaista draamaa mahtunut omaankin elämään tässä maailmanmenon keskellä, ettei tiedä miten päin sitä olis, onko hyvä vai huono. Onneksi edes aurinko paistaa, vaikka ilma on kylmä, sormet halkeilee ja tukalla tuottaisi omaan kotiinsa sähkön. Sää on aina hyvä puheenaihe. Pysäkillä kuultua; "onhan sää." "Niin on." Keskustelu olikin siinä ja hiljaisuutta seuraavat 10min. Tätäkö on 50 vuoden avioliitto?

Vanhukset, nuo sivistymättömät, rääväsuiset, ketään kunnioittamattomat haahkat. Ärrällä metrin maatuska tuli jälkeeni jonoon ja kovaan ääneen vinkkasi "kumpikohan meistä ehti ensin?!" niin että koko kioski varmasti kuuli. Eihän siinä auttanut, kuin hyville tavoille kasvatettuna ojentaa läpyskää ja antaa isoäidille tilaa. Alkoi siinä muutakin asiakaskuntaa hihityttämään tilanteen koomisuus, kun tanttalainen valitsi arpoja 20min.

Vanhuksista olisi kyllä sanottavaa ja PALJON. Työtä tehneenä eri asiakasryhmien parissa, vanhukset on kyllä ykkösvihaus. Mielenterveyskuntoutujat, alkoholistit ja nistit sentään voivottelevat vaan omaa surkeuttaan, jonne itse itsensä ovat ajaneet, kehitysvammaiset ovat yleensä tyytyväisiä vammoistaan huolimatta, mutta vanhukset. Kiittämättömät paskiaiset.

Kuva netistä luulisin

Ollaan niin eletty pula-ajalla, mutta kun sapuskaa laitetaan eteen, on leipä vääränlaista, voita liikaa tai liian vähän, maito on kylmää tai ei ole suoraan lypsetty lehmästä. Lounasruoka vasta pahaa onkin, kun kalakeitossa on liikaa perunaa tai makaronilaatikossa on vääränmallista makaronia. Ei voi syödä. Ruokaa on lautasella liian vähän, mutta silti puolet jätetään syömättä mielenosoituksellisesti, koska servetti oli liian pieni. Kyllä niin huonolaatuista ruokaa nykyisin on, miten oli silloin kun sokeria veistettiin kimpaleesta ja kahviakin tarjoiltiin minimaalisista kupeista vain juhlapäivinä? Oliko silloin parempi mieli?

Vanhukset kokee oikeudekseen ohitella, olla vuorossaan ensin, istua vanhuspaikoilla, vaikka kuntoutumisen vuoksi olisi ihan hyvä välillä seistäkin. En tietenkään tarkoita nyt jokaista kantturaa. On söpöjä, kiitollisia omppumummojakin vielä olemassa.

Esimerkkinä kuulin tarinan, että karhupuiston kukat on aikoinaan kasvattanut sinnikkäästi eläköitynyt poliisi. Vaikka rakkarit tuhosivat aikaansaannoksensa, jaksoi hän silti uskoa muutokseen. Siinähän nuo kukat nyt oikein kauniina kasvavat kaupungin tukemana. Kiitos siitä ja menetetystä itsenäisyydestä.

Paluu takaisin näihin känkkäränkkiin. Siinä on mielipide vanhuksista ja heidän lapsistaan. Ovat selvästi kasvaneet tähän ruotuun, kun kitistään joka hiton asiasta, vaikka oikeasti kaikki on ihan hyvin. Hoitaisivat itse käppänänsä, jos ei kelpaa. Vaikka nykynuoret onkin ihan peestä, jotain osataan paremmin, kuin nämä kaiken oppineet ja ilmeisesti unohtaneet kävyt. Vapaan kasvatuksen tulos ei enää ryyppää, vaan käyttää muuntohuumeita, mutta osaa silti kunnioittaa ihmisiä ympärillään ja antaa vanhukselle tilaa. Tosin, en tarkoita myöskään tässä kohtaa jokaista mussukkaa, joka saa vanhemmiltaan kaiken, eikä silti mikään ole hyvin ja sehän kostetaan rettelöinnillä ja paikkojen tuhoamisella ja suttaamisella. Ehkä ne mummot ottaa nyt menetetyn nuoruutensa takaisin.

Vanhustenhoito on varmasti huonolla tolalla, mutta niin on lastenkasvatuskin. Kumpaan olisi syytä syytää enemmän sitä massia isojen herrojen taskuista?

Terveisin: toistaiseksi tuntematon N

Pikku Pekka pultsari

Eikä, Spårakoff menee enää vain viikonloppuisin ja nyt sattuu olemaan seuraavat viisi viikonloppua töitä! Homma siirtyy siispä tänäkin vuonna ensivuoteen. Ensivuoteen on hyvä siirtää asioita, varsinkin tylsiä asioita. Vähän kuin siirtäisi asioita maanantaille. Tai huomiselle, mutta ei aiheuta hetkeen ajatusta toteutumisesta, koska ensivuosihan on aina ensivuonna. Harmi vain, tämä kiva asia nyt odottelee sitä ensi kesää. Alkoholi on kiva asia.

Viinaksista puheenollen tapasinkin kaksi virolaismiestä, olkoot nyt vaikka Raivo ja Alex. Oikein ystävällisiä; toinen kertoi rakentaneensa Jorvin sairaalaan väestötilat ja toinen pettävänsä vaimoaan mennentullen. Ok. Muuten hyvät ja kohteliaat käytöstavat oli heillä, vaikka vetivätkin kännit ja ymmärtääkseni olivat menossa aamulla töihin rakennukselle. Huh huh ja sitten ihmetellään, miksi nykytalot on niin huonosti tehty.

Raivo ja Alex töissä

Ihana setä istui eilen aamulla toivottelemassa töihin mennessäni kellastunut tai oikeastaan ruskistunut ylioppilaslakki päässänsä rollaattorin kera tupakalla "onnellista ja hyvää joulua" -sävelellä "onnellista ja hyvää päivän jatkoa" ja edessäni kävelevälle muslimitytölle huuteli hän jumalan siunausta. Tänään aamulla sama setä toivotteli kauniille leidille hyvää päivää. Voisin ottaa kyllä tuommoisen hyvän mielen puliukon rapun ovelle latelemaan kohteliaisuuksia aamuun.

Pipokin oli nurinkurin

Lopuksi synonyymejä alkoholiongelmaiselle: pultsari, spuge, alkkari, alkkis, puistokemisti, spuge, spurgu, deeku, pultsari, alkki, juoppo, hampuusi, puliukko, puli ja ainakin yks mun lemppari: puliveivari. Mitäs muita näitä on?

Puliveivarit on ihan jees. Jo lapsuuden katukuvassa näitä näkyi, mutta eivät olleet harmiksi kenellekään, tahtoneet mitään pahaa ja rähinöivätkin vain keskenään. Nykynuoret ja muuntohuumeet, siinä vasta pulma.

Olen ylpeä naapuristani

Terveisin: toistaiseksi tuntematon N

Syyskato

Kyllä kato on käynyt. Nyt parin helteisen päivän siiivittämänä ihmiset hieman keräilivät itseään luolistaan ennen talviunia, mutta muutoin jopa Kallio on hiljentynyt. Ei luovuteta ystävät hyvät vielä, koska winter is coming!

Ruuhkaa alepassa

Ihana äitini oli käymässä luonani eräs viikonloppu tässä näin. Vierailimme hänen toiveestaan Pelle Miljoonan baarissa ja viereiseen kuppilaan jatkui tiemme siitä. Siinä kaksi iäkkäämpää herrasmiestä pyöri pöydässämme vuorotellen. Toinen oli kalju gubbe ja toinen aatelissukua oikeen kuulemma. Aatelinen ja gubbe vuorotellen kisailivat, kumpi pääsee tyttöjä tanssittamaan. Aatelinenhan se tarjosi meille juomat ja taksimatkat ensin mummotunneliin, jossa aivan älytön jono! Palattiin takaisin tutumpaan paikkaan juomaan muutamia shotteja. Aatelinen väsähti ja lähti himaan.

Pöytäämme istui nuori noin ikäiseni mimmi. Tutun näköinen, ehkä jostain realitysarjasta, mutta emme keksineet mistä. Tytöllä oli överit tekoripset ja huulissa sellaiset täytteet, ettei kyennyt edes kunnolla puhumaan. Lippiksessä tyylikkäästi glitteriä. Hän aloitti tokaisemalla "poikani on kuollut" ja äiti siihen tietysti "voi ei". Tiedusteltuani, että koska, hän kertoi, että neljä vuotta sitten. Ok, ihan iskevä avaus. Juttu oli muutenkin sen verran hidasta, että oli kyllä tyttö vetänyt päänsä niin sekaisin ties millä mömmöillä. Edelleen häiritsee, miksi hän oli niin tutun näköinen. Toisaalta, kaikki leikellyt ihmiset muistuttavat paljon toisiaan.

Laatuviinejä tokoilla

Loppuilta päättyikin sitten grillille, jossa tapasimme rullalautailijapojan. Hän koitti opettaa meille kahdelle känniääliölle kärsivällisesti lautailun alkeita. Ei tullut suoraan sanoen lasta eikä paskaa. Kiitos ja anteeksi. Pahoittelut myös sinulle naapuri, jos huomasit aamulla auton ovessasi klommoja.

Ensiviikolla toteutan monen vuoden takaisen tavoitteeni, Spårakoff!

Syysterveisin, syysterveisin, syysterveisin:
Toistaiseksi tuntematon N

Illan hokema: "Elementtitalo elementissään elementissään elementtitalo"

Ja lopuksi vielä...

Villit päivät

Lakatut varpaankynnet

Hulluja kaikki sanon vaan. Kuka helvetti kävelee paljain jaloin täällä!

Kesän alussa jotkut trumpetinsoittajat tepastelivat tyytyväisenä karhupuiston läpi ilman sukkia, ilman kenkiä. Joo, pakon sanelemana joskus on pakko, kun korkkarit hiertää ja edessä aamun walk of shame, jolloin mielessä pyöri muu, kuin oma sänky ja rasvainen ruoka. No, tämä bändi, jonka nimeä en muista soittelivat kivasti siinä ja keskelle risteystä pistivät esityksen pystyyn breakdancen kera. NICE!

Paljasjaloin

Viime viikonloppuna oli Kallio Block Party, eli tekosyy ryypätä paskan musiikin siivittämänä. Taidan olla vain jo liian vanha näihin kekkereihin tai en tarpeeksi cool hipsteri-ihminen. Ideana oikein kiva, että vapaaehtoisesti järjestetään kaikenlaista, oikeasti!

KBP ssä myös eräs sankari juoksenteli ilman kenkiä lasinsirujen keskellä. Apua!

Paljasjaloin 

Ja vielä huomio, jonka tein ihmisistä heidän kulkuaan seuratessani. Nykyisin harvalla on sopusuhtainen vartalo. Olemme tässä vuosien saatossa kehittyneet erittäin kummalliseen suuntaan, nimittäin melkein jokaisella, etenkin naispuolisilla ihmisillä on todella lyhyet jalat ja luonnottoman pitkä selkä. Mihin suuntaan ihmiskunta vielä muuttuukaan, jalat pian kuin corgilla ja päät senkun kasvaa, kuvitelkaa sitä nyt sitten.

Kiitos hei.

Toistaiseksi tuntematon N

Uimalasit ja paljaita takamuksia.

Joka päivä näkee jotain uutta, mutta kyllä sen huomaa, kun on pitempään täällä ruuhkassa ahdistunut ihmisistä ei enää kuule ja näe kaikkea. Jotenkin vain matkustaa omassa muumikuplassaan. Vaikka tapahtumat alkavat muistuttaa toisiaan ja ovat melko saman luontoisia; joku on sekaisin kuin seinäkello ja tekee jotain muusta massasta poikkeavaa. Silti en halua sokeutua elämälle ympärillä ja jatkan satuilua näistä elävistä kuolleista.

Aina mielenkiintoista, mitä porukka kantelee mukanaan. Yhdellä kantamuksena peilikaappi, toisella pölynimuri. Tiellä saattaa maata kengän, lompakon, juuston ja tupakantumppien seassa pesukone, joka nyt vain sattui olemaan liian painava taakka jollekin.

Sana spora ei vaan uppoa joten ratikan ikkunasta maisemia katsellessani tänään kiinnitin huomiota erään auton häntään. Kyllä, luit oikein. Olettehan nähneet näitä ripsiä auton lampuissa, jotka ovat muuten rumia kuin mitkä, mutta tällä sankarilla olikin sateen kastelema karvainen rotta, siis häntä takaluukussa. Söpö.

Samaisena päivänä epämääräinen poitsu kovin koitti sytyttää tupakkaa, eikä vain syttynyt. Olikohan vaikeampaa hallita kehoaan vai saada tupsua sytytettyä ilman sytkäriä. Tiedä häntä. Häntä, heh.

Lapset itkevät aina ratikassa. Lapsonen pieni surullisena tuijotti pitsihattuista pubiruusumaisella tavalla tyylikästä naista ja nainen huusi lapsen äidille "antakaa nyt jumalauta lapselle ruokaa!"

Lasta vanhempi tyttö lähti ratikasta pers paljaana ja selitti kovaan ääneen, että lääkäri ei hänelle määrännyt lääkkeitä, koska hänellä on liian kova ääni. Epäilisin kyllä ihan ulkoisen habituksenkin olleen se suurempi syy tähän päätökseen.

Ja sitten ohi kulki mies suurissa snorklauslaseissa keskellä päivää.

Tänään ei irtoa enempää. Viikonloppuna ulkoilua ja  toivottavasti lisää tarinoita.

Teille toistaiseksi tuntematon N.

Kesähommia

Teppo tarinan aika. Johan kesä ja aurinko on ihmisille antanut virtaa. Iltalehden vai Pekka Poudanko se oli se kuuluisa käristyskupoli2 on täällä taas meitä grillaamassa, vain vartaat puuttuu. Tähän missä olen kävellessäni äsken tapahtui tämä. Pysähdyin kuuntelemaan taitavia venäläisiä viulunsoittajia ja ohitseni käveli pitkä, siisti ikäiseni mies. Hän palasi takaisin ja oli sitä mieltä, että olen viattomia siellä hurmaamassa. HAH. Hän kysyi, voisinko lähteä mukaansa etsimään kaksivuotiaalle kummitytölleen lahjaa. En lähtenyt. Hän lähti kymmenen minuutin juttutuokion jälkeen etsimään seuraavaa ehdokasta. Oli mahdollisesti humalassa.

Euro viidenkymmenen nakki

Bussilla matkalla töihin, tuli kyytiin musta mies päässään lippis, jossa kultaiset BOSS - kirjaimet kimaltelivat yhtälailla, kuin hopeahampaansakin. - "Suomi hyvä maa, ei tarvitse lippua, suomi vapa maa!" Edessäni istui vanhempi rouvashenkilö, jota tämä mies sitten alkoi vikitellä. "Sinä kaunis nainen, vanha, mutta kaunis." Nainen tuhahti "no huhhuh" ja jäi pois bussista. Boss siirtyi eteeni istumaan ja kääntyi puoleeni.
-"Hei sinä kaunis nainen. Sinulla kaunit silmat ja pitka nena. Sinulla kuusi lasta, vai mitä?"
-Joo on.
-"se teke kolme poika ja kolme tyttö, en mä ole tyhmä mies"
-Joo näin on.
-"Sinulla mies kotona. Minä olen parempi mies, minä hiero sun hartia joka päivä monta tunti ja minä hiero sinun jalka joka päivä monta tunti. Minä rakastan naiset ja lapset en ole homo. Olen niin väsynyt, valvon kaksi yötä, että otan ase ja ammun kaikki." Puhelin soi ja joku Oskari soittaa.
-"kato, manne soitta. Mä vasta sille ja sano mä tappa se."
-Ookoo. Ja sitten hän kysyi, meneekö bussi pääkaupunkiin ja kerroin, että menee Espooseen. Ei uskonut. Kävi kysymässä toisilta ihmisiltä valehtelenko minä ja sitten jäikin onneksi pois. Oli raskas työmatka.

Muutamasti olen nähnyt kun täällä pyörii nuorehko nainen edestakaisin ja ekan kerran tuli kahvilla terassilla istuessani kertomaan tarinaa, että laukku varastettiin ja siinä meni puhelin ja rahatkin, mutta Lahteen tarvis päästä. Kuulemma poliisillekin jo ilmoitti asiasta ja rahaa nyt tarvittais. Ei saanut. Seuraavaksi sama mimmi tuli selittämään samaa tarinaa toinen päivä ja kerroin, että kuulin tämän jo. Sanoi, että "Aha, no se oli varmaan joku muu" ja häipyi paikalta. Awkward.

Oli tarve parille fillarille

Sitten vielä, ulkonäköä ei saisi arvostella, mutta pakko! Yhdellä aikuisella miehellä oli takavuosien hittituotteet päällä, karl kanin ISOT housut, ISO t-paita, huivi, sekä lippis ja silmälasit. Suoraan Brädin nuoruusvuosilta.

Kiitos vaan ja hei ☀️
Hotsein terveisin: toistaiseksi tuntematon N

Ja palatakseni edelliseen kirjoitukseeni ulkomailla tapahtuneista. Kadulta kuului mökää ja käännyin katsomaan, niin ensin nainen juoksenteli sellaisen katukauppiaiden ilmapallon kanssa, jonka sisällä on vilkkuvaloja, perässä nainen työnsi keulien pyörätuolilla miestään ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä nainen klenkkasi kepeillä kipsi jalassa koittaen pysyä ystäviensä perässä. Kyllä. He olivat suomalaisia❤️