sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Pikku Pekka pultsari

Eikä, Spårakoff menee enää vain viikonloppuisin ja nyt sattuu olemaan seuraavat viisi viikonloppua töitä! Homma siirtyy siispä tänäkin vuonna ensivuoteen. Ensivuoteen on hyvä siirtää asioita, varsinkin tylsiä asioita. Vähän kuin siirtäisi asioita maanantaille. Tai huomiselle, mutta ei aiheuta hetkeen ajatusta toteutumisesta, koska ensivuosihan on aina ensivuonna. Harmi vain, tämä kiva asia nyt odottelee sitä ensi kesää. Alkoholi on kiva asia.

Viinaksista puheenollen tapasinkin kaksi virolaismiestä, olkoot nyt vaikka Raivo ja Alex. Oikein ystävällisiä; toinen kertoi rakentaneensa Jorvin sairaalaan väestötilat ja toinen pettävänsä vaimoaan mennentullen. Ok. Muuten hyvät ja kohteliaat käytöstavat oli heillä, vaikka vetivätkin kännit ja ymmärtääkseni olivat menossa aamulla töihin rakennukselle. Huh huh ja sitten ihmetellään, miksi nykytalot on niin huonosti tehty.

Raivo ja Alex töissä

Ihana setä istui eilen aamulla toivottelemassa töihin mennessäni kellastunut tai oikeastaan ruskistunut ylioppilaslakki päässänsä rollaattorin kera tupakalla "onnellista ja hyvää joulua" -sävelellä "onnellista ja hyvää päivän jatkoa" ja edessäni kävelevälle muslimitytölle huuteli hän jumalan siunausta. Tänään aamulla sama setä toivotteli kauniille leidille hyvää päivää. Voisin ottaa kyllä tuommoisen hyvän mielen puliukon rapun ovelle latelemaan kohteliaisuuksia aamuun.

Pipokin oli nurinkurin

Lopuksi synonyymejä alkoholiongelmaiselle: pultsari, spuge, alkkari, alkkis, puistokemisti, spuge, spurgu, deeku, pultsari, alkki, juoppo, hampuusi, puliukko, puli ja ainakin yks mun lemppari: puliveivari. Mitäs muita näitä on?

Puliveivarit on ihan jees. Jo lapsuuden katukuvassa näitä näkyi, mutta eivät olleet harmiksi kenellekään, tahtoneet mitään pahaa ja rähinöivätkin vain keskenään. Nykynuoret ja muuntohuumeet, siinä vasta pulma.

Olen ylpeä naapuristani

Terveisin: toistaiseksi tuntematon N


1 kommentti:

  1. entinen helsinkiläinen24. syyskuuta 2019 klo 23.00

    Puliveivari on minunkin lempisanani :) Jossain vaiheessa tajusin, että moni niistä lapsuuden pultsareista oli sotaveteraaneja, rikki menneitä. Sen tajuttuani aloin katsella heitä uusin silmin. Mutta mikä on näiden nykyspugejen tarina taustalla? Mietin sitä usein. Tai ainakin silloin kun heitä taas näen.

    Ihan totta, muuntohuumeet ja huumeet ylipäänsä on pelottava juttu, huumepäistä ei osaa edes varoa, luulen.

    VastaaPoista

Auktoriteettiongelma

Sunnuntaisin käypi rautatieaseman läpi työmatkani. Oi tätä ihanuutta, kun kotikonnuilla tässä olekaan hetkeen tapahtunut mitään huimaa. As...