Hitaat

Ei illan viimeiset eikä huumeet, vaan hitaat ihmiset. Kiireettömänäkin päivänä aina joku vielä verkkaisempana tallustaa edessä. Päivinä, kun on nälkä ja väsymys, sekä naisten kuuluisat päivät aiheuttaa suurta tuskastumista erinäisistä omaa menoa hankaloittavista normaaleista arkisista asioista. Tässä kaupungissa kyllä eniten mennään punaisia päin, nimittäin kävelijät melko huoletta painelevat keskelle liikennettä. Itsemurhakandidaatteja kaikki tämän kylän kävijät.

                       
Joitain muitakin ilmeisesti ahdistaa; bussilla huoltotauko, koska oli jotain rikki ja takapenkiltä tyylikkäästi kuuluu "Mikä vittu siellä kestää?!"

Laihdutuskin voi ahdistaa, tai ainakin päättelin kyseessä olevan työn ja tuskan takana olleet pari tuntia porkkanan voimalla, kun oikeasti lihava nainen istui ratikan penkille ja raivoisa saattaisi olla oikeaa suuntaa antava sana tämän naisen Jim -patukan repimiselle. Tyypillistä, ensin päätetään itseinhossa "en syö enää ikinä mitään!" ja eletään salaatilla aamupäivä ja iltapäivällä se kostautuu kiukulla, väsymyksellä ja kaikki on taas pilalla, elämä pilalla, helsinki pilalla, pelkkää paskaa tilalla dj Ibusalia siteeratakseni.

                                  Spora

Eräänä kuumana iltapäivänä saattoi vituttaa minuakin nämä julkiset, mutta syystä jota en tiedä ängin itseni silti Uffille ostoksille. En tiedä mitä kusetusta se on, mutta H&M perus mekot maksaa enemmän, kuin tiedän niiden uutena maksavan ja vielä kierrätettyä, paskanmarjat sanon minä. Ja sana paskanmarjat tulee muuten 1800 luvulta. Se tarkoittaa sulamattomia marjoja karhunpaskassa. Myöhemmin tullut käyttöön kansankielessä rekkamihenpastilleinakin tunnettujen perskarvoissa roikkuvien papanoiden kutsumanimenä. Jes. Tähän on tänään hyvä lopettaa.

Aurinkoisin terveisin: toistaiseksi tuntematon N

Löikö Mörkö sisään?

LÖI!

Sillä hetkellä, kun viimeminuutit matelivat suomen voitolle, alkoi se laskenta, joka on tärkeämpää tälle sysimetsän kanssalle, kuin ruotsin häviö ikinä missään. Myönnän, saatoin tehdä pieniä voitoneleitä itsekin.

                           Poika kotiin <3

Torilla tavataan! Pakkohan se oli lähteä torille katsomaan, kun meidän naapurit, työkaverit ja lähikaupan kassat heittävät vaatteensa ja uivat lätäkössä pakkasella huutojen "MÖRKÖ, MÖRKÖ, MÖRKÖ" ja torvien säestyksellä.

Sitten, meidän uusi maskotti, johtaja ja jumalhahmo MÖRKÖ. Hänen elämänsä ei ole enää koskaan ennallaan.

Valitettavasti normaalia öykkäröintiä ja tyypillistä viinanvirtausta enempää emme tällä torimatkalla nähneet, sillä siitä kansanvaelluksesta erityisesti kukaan ei erottunut ja hyvä niin. Mukavaa, kun koko suomi juhlii. Seuraavana päivänä uutisotsikoissa olikin tärkeimmät; eräät kiipesivät työmaanosturiin ja poliisin poistaessa heidät paikalta, siellä olikin jo seuraava sakki yrittämässä samaa. Myös tragikoominen video aamun juhlijoista Mantan altaassa vetää sanattomaksi. Ainakin suomelle edelleen raiku soi. Liikennemerkit erityisesti tuntuivat olevan haluttua tavaraa.

Ja kysymys tähän väliin, missä oli aurinkokuninkaamme Tami? Ellemme saavutuksistaan, niin kalapaidasta hänet muistamme.

Mutta, ennen kaikkea olen ylpeä teistä suomen omat pojat!

T: Toistaiseksi tuntematon N.

Hajuhaittoja

Eikö ihmiset todella ajattele, kun julkisilla tai miksei omalla kulkuvälineelläänkin liikkuessa ihmisten ilmoilla, että välillä voidi käydä suihkussa tai ostaa deodorantin? Niitä kun saa ihan edullisiakin lähikaupasta, vain yhden kaljan hintaan. Anteeksi oluen hintaan, kun kuulin tässä taannoin, että olut on se alkoholipitoinen ja kalja janojuomamme kotikalja.

                      Koko komeudessaan

Wappu, vappu, klara vappen, wappendaali, pimiä juhlittiin tuossa viikko sitten. En tiedä mitä mieltä edes kyseisestä juhlasta olisin, mutta yllättävän rauhallista täällä oli tuolloin. Muutamat haalarijengit nyt pitivät tavanomaista mekkalaansa, mutta muutoin ei mitään karnevaaleja ollut.

                Olipa kerran puu ja se kasvoi
                            ja kasvoi vain.

Vapunaaton aamuna mennessäni töihin klo 06:00 rähjääntynyt nainen asteli ratikkaan sinisen litran mittakannun kanssa, hajusta päätellen kiljua. Nainen sylkäisi lattialle ja karjahti; "BARF", istahti penkille ja tuijotti mua kahden penkin välistä. En uskaltanut katsoa kohti. Hän lähti kävelemään ratikan toiseen päähn ja huuteli barf tai Bart, tiedä häntä ja höpötteli jonkinsortin kieltä, jota en tunnistanut.

Ratikassa joskus viikonloppuna jälleen klo 06:00 maissa poika juoksi kiireesti kyytiin kera kaljat hedelmäkassissa. Alkoiko hänen aamunsa siitä, vai oliko päättymässä?

Vastaani tulikin mies eräänä kauniin sateisena päivänä, parta ja muuta siistiä miehen vaatetta sekä korkokengät.

Mutta pelkkää positiivista, kävelijät on huomioitu täällä hienosti, autoilijat antaa tietä. Ympärillä on elämää ja kun aurinkokin paistaa, niin on ihanaa kuinka bisnesmiehet ja puliukot sulassa sovussa viettävät aikaa, vaikka toisen pitää kyykkyyn päästessään pysyä pystyssä juoman ostaakseen ja toisen shamppanjat tarvitsevat tikkaat. ❤️

Rakastan Helsinkiä.

Aurinkoisin terveisin: toistaiseksi tuntematon N

Ainiin. Mansku = Mannerheimintie.