Kesähommia

Teppo tarinan aika. Johan kesä ja aurinko on ihmisille antanut virtaa. Iltalehden vai Pekka Poudanko se oli se kuuluisa käristyskupoli2 on täällä taas meitä grillaamassa, vain vartaat puuttuu. Tähän missä olen kävellessäni äsken tapahtui tämä. Pysähdyin kuuntelemaan taitavia venäläisiä viulunsoittajia ja ohitseni käveli pitkä, siisti ikäiseni mies. Hän palasi takaisin ja oli sitä mieltä, että olen viattomia siellä hurmaamassa. HAH. Hän kysyi, voisinko lähteä mukaansa etsimään kaksivuotiaalle kummitytölleen lahjaa. En lähtenyt. Hän lähti kymmenen minuutin juttutuokion jälkeen etsimään seuraavaa ehdokasta. Oli mahdollisesti humalassa.

Euro viidenkymmenen nakki

Bussilla matkalla töihin, tuli kyytiin musta mies päässään lippis, jossa kultaiset BOSS - kirjaimet kimaltelivat yhtälailla, kuin hopeahampaansakin. - "Suomi hyvä maa, ei tarvitse lippua, suomi vapa maa!" Edessäni istui vanhempi rouvashenkilö, jota tämä mies sitten alkoi vikitellä. "Sinä kaunis nainen, vanha, mutta kaunis." Nainen tuhahti "no huhhuh" ja jäi pois bussista. Boss siirtyi eteeni istumaan ja kääntyi puoleeni.
-"Hei sinä kaunis nainen. Sinulla kaunit silmat ja pitka nena. Sinulla kuusi lasta, vai mitä?"
-Joo on.
-"se teke kolme poika ja kolme tyttö, en mä ole tyhmä mies"
-Joo näin on.
-"Sinulla mies kotona. Minä olen parempi mies, minä hiero sun hartia joka päivä monta tunti ja minä hiero sinun jalka joka päivä monta tunti. Minä rakastan naiset ja lapset en ole homo. Olen niin väsynyt, valvon kaksi yötä, että otan ase ja ammun kaikki." Puhelin soi ja joku Oskari soittaa.
-"kato, manne soitta. Mä vasta sille ja sano mä tappa se."
-Ookoo. Ja sitten hän kysyi, meneekö bussi pääkaupunkiin ja kerroin, että menee Espooseen. Ei uskonut. Kävi kysymässä toisilta ihmisiltä valehtelenko minä ja sitten jäikin onneksi pois. Oli raskas työmatka.

Muutamasti olen nähnyt kun täällä pyörii nuorehko nainen edestakaisin ja ekan kerran tuli kahvilla terassilla istuessani kertomaan tarinaa, että laukku varastettiin ja siinä meni puhelin ja rahatkin, mutta Lahteen tarvis päästä. Kuulemma poliisillekin jo ilmoitti asiasta ja rahaa nyt tarvittais. Ei saanut. Seuraavaksi sama mimmi tuli selittämään samaa tarinaa toinen päivä ja kerroin, että kuulin tämän jo. Sanoi, että "Aha, no se oli varmaan joku muu" ja häipyi paikalta. Awkward.

Oli tarve parille fillarille

Sitten vielä, ulkonäköä ei saisi arvostella, mutta pakko! Yhdellä aikuisella miehellä oli takavuosien hittituotteet päällä, karl kanin ISOT housut, ISO t-paita, huivi, sekä lippis ja silmälasit. Suoraan Brädin nuoruusvuosilta.

Kiitos vaan ja hei ☀️
Hotsein terveisin: toistaiseksi tuntematon N

Ja palatakseni edelliseen kirjoitukseeni ulkomailla tapahtuneista. Kadulta kuului mökää ja käännyin katsomaan, niin ensin nainen juoksenteli sellaisen katukauppiaiden ilmapallon kanssa, jonka sisällä on vilkkuvaloja, perässä nainen työnsi keulien pyörätuolilla miestään ja viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä nainen klenkkasi kepeillä kipsi jalassa koittaen pysyä ystäviensä perässä. Kyllä. He olivat suomalaisia❤️

Mita kuulu, kukkuluuru?!

Tervetuloa 35 asteen lämmöstä 14 asteen viimaan. EI. Hetki mennyt lentokoneen ja hotellin ilmastoinnin, sekä yössä minihameessa hillumisen aiheuttamista kurkkukipu, yskä, flunssasta ja loman jälkeisestä väsymyksestä selviten. Elämä voittaa.

Suomen kesä, kylmä, lyhyt ja harmaa

Matka oli siispä valmis turistimatka, joka Finnairilla alkoikin tutulla ilmaisella kahvittelulla koneessa ja kuulutuksella; "tänään lennolla ohjelmassa on etuosassa kansantanhuja ja takaosassa päivätanssit. " Ha ha.
Ja lennon aikana välitietoja; "kuljemme nyt yhtä kovaa, kuin minun pökötti eli 800km/h" Ha ha ha.

Matkalaisilla on ärsyttävä tapa pakkautua, sulloutua ja tiivistyä ärsyttävissä paikoissa. Suomalaiset tykkää jonottamisesta, esimerkiksi lentokoneen laskeutumisen jälkeen puolisen tuntia käytävällä valmiina poistumaan koneesta kiireellä matkalaukkuhihnalle niin kiinni tuloaukkoon, ettei matkalaukut edes mahdu ulos. Kyllä mä uskon, että rauhassa odotollen kauempanakin, se matkalaukku tulee sieltä ihan samassa ajassa. Ja selvennykseksi, se keltainen viiva siinä tarkoittaa: odota laukkuasi sen ulkopuolella, ei sisäpuolella.

Yytsitään lähempää

Ihanaa, bussikuljetus. Odotellaan vielä pappaa ja mammaa kolmisen varttia, jotta päästään lähtemään. Opas sai jälleen vastata kysymyksiin, kuten; "sataako täällä?" Whyyyyyyyyy!

Suomalaiset tunnistaa aina. Me ollaan oikeasti aika rumia kansalaisia. Olut maistuu, tippikulttuurista ymmärretä mitään ja joka päivä käydään siinä ravintolassa, jossa työntekijä tervehtii tutusti "Terve, mitta kuulluu? Kukkulluurru! Tervetuloa!" ja vaimo imarreltuna kihertää Jorgoksen lepertelyille.

Kaikkea myös aina epäillään; drinkeissä on varmasti puolet vettä, olut on liian kallista ja laukusta pidetään kynsin hampain kiinni, ettei pitkäkyntiset iske. Tietysti tietynlainen tervejärkinen varovaisuus on ihan ok. Eräänä iltana perässäni käveli suomalainen perhe, jotka kauhistelivat pientä kujan pätkää "ei me tuosta voida kyllä mennä, näyttää niin likaiseltakin" ja jatkoin matkaa tuttua reittiä kujan läpi, niin perheen pää huudahti "toi tyttökin menee, katsokaa, mennään me sen perässä!" ja niin he seurasivat jännittävän kujan läpi varjossani. Jos jotain olisi sattunutkin, niin mitenköhän minä heitä olisin auttanut?

Rannalla meitä äkkiä olikin sitten eräänä päivänä suomalaisia roppakaupalla, oma leiri oikein. Siinä sitten enää mitään viitsinyt puhuakaan, koska suomessa aina joku tuntee jonkun Salosta.

Takaisin tultiinkin sitten niin, että piti yhden kadun varressa odotella bussia hakemaan ja matkanjärjestäjän busseja meni muutama ohi pysähtymättä, niin johan siitä paniikki iski, että eikai ne meitä tänne jätä. Pitäisikö jo soittaa matkaoppaalle. No ei pidä. Ei ole kovin todennäköistä, että matkanjärjestäjä unohtaa hakea n. 8 asiakastaan ja kas niin, sieltähän se bussi tulikin, juuri ajallaan.

Linja-autossa alkoi tuntuva ahdistus lentokentästä. Kuulutuksessa ilmoitettiin seuraavaa "Check in portit 6,7 ja 8. 8 on priority, älkää menkö siihen. Laukut hihnalle siten, että renkaat itseen päin." Takanani pariskunnasta mies "no mitä, mihin me nyt mennään, miten mä muistan nää numerot?" Nainen siihen "älä nyt sitä mieti, ole vaan hiljaa." Ja niinpä tämä pariskunta siellä sitten oli laukkuaan asettelemassa väärinpäin hihnalle ja seuraavat valittamassa oppaalle, että jono etenee liian hitaasti. Voi opas parat, tsemppiä teille!

Ja lopuksi, lentäjänä nainen hämmästytti monia oikein" ohhoh, nainen" huudahdusten kera. Oli myös pehmein lasku ikinä, joten hyvä mimmit!

Kiitos, anteeksi ja näkemiin!

Ja seuraavaksi suomesta terkuin: Toistaiseksi tuntematon N

Metromatka

Jee, yksin metrolla!
Mä kuvittelin, että Helsingin metroverkosto vastaa jotain Nykin tai edes Barcelonan systeemiä, monia junia suuntaan ja toiseen, mutta ei, täällä kaksi linjaa. Tuli kieltämättä vähän juntti olo, kun mietin, että osaankohan mennä yksin metrolla mihinkään.

En tiedä, syytä tai ei, olen kuullut monia varoituksia suomessakin yön hämäristä metrotunneleista ja niissä kulkevista hiippareista. Todellisuudessa siellä matkustaa minä kera Matti Meikäläinen, Essi Esimerkki ja Timo Yö.

Lisäksi eräs henkilöhahmo oli kovin huolissaan mun matkailusta Helsingin viikonloppuillassa idässä, koska en tunne kaupunkia. Hymyilytti vähän.

Sitten blogin alkuperäiseen aiheeseen. Fiinillä olemuksellaan mieshenkilö kiinnitti huomioni aamu kuuden bussissa erikoisella lippiksellään, jossa oli reikiä ja niittejä. Tämä henkilö tyylikkäästi heitti sulosäärensä penkille jalat käytävää kohti ja lisäksi kynsissään hänellä oli mustaa kynsilakkaa levitettynä siten, kuin olisi upottanut sormenpäänsä lakkapurkkiin. Vaatii vielä hieman harjoitusta tuo kynsien lakkaus mielestäni. Poistuessaan bussista teki vielä naismaisimman ja näyttävimmän selkä-hartiavenytyksen lähtiessään.

Ja sitten toinen sarastavassa aamussa nähtyä juttu. Pride viikonlopun aamuna ratikassa eräs hipsterin perikuva, nuori mies hieman ottaneena jälleen klo kuuden maissa, horjui niin, että ratikan hidastaessa kaatui. Ratikka pysähtyi liikennevaloihin ja poika konttasi hakkaamaan oven avausnappia ja kysyi itseltään "miksei tää aukee, mun pitää päästä ulos, mun pysäkki on tässä." Sanoin kauniisti, että ollaan liikennevaloissa ja väsynein silmin hän katsoi minua epäuskossaan ja jatkoi napin painamista pysäkille asti.

Huom. Hintalappu korossa. 

Seuraavaksi aijon kirjoittaa Helsingin tepastelijoiden sijaan suomalaisista ulkomailla, koska edessäni viikon lomamatka turistikohteessa. Sukka sandaaliin ja menoksi!

Lomafiiliksissä toistaiseksi tuntematon N

Polliisitalo

Kokemusta kerrakseen käydä poliisilaitoksella. Yleisesti poliisilaitokset ovat virastomaisia, suht siistejä paikkoja, mutta täällä onkin oranssit penkit ja mustat ihmiset. Lapsi rääkyy ja vahva myski haisee. Pahoittelen tässä kohtaa, en ilmaissut tätä rasismi mielessäni, vaan ihan oikeasti monikulttuurisuus nyt vaan haisee varissuon bussilta.

Kun lähdin tälle antoisalle matkalle pasilaan, pysäkillä joku huru-ukko tuli ratikasta ilman paitaa, istui viereeni ja kertoi että oli unohtanut paidan kotiin. Melko vilakka tuuli oli hänenkin mielestään.

Varo vaaraa, sano mato

Ratikassa oli ongelmia, setämies laitapuoleinen huusi puhelimelleen; "vitun pelle saatana!"

Pysäkillä eräällä miehellä oli kassi kädessä ja hän kaivoi sieltä posliinin sirpaleita samalla höpisten; "Vanha arabian vuoka mä heitin helvettiin sen, jumalauta aamul mä tajusin et kämpil on kylmempi ku täällä. Jäätyy pystyyn siellä.." ja laittoi astian roskikseen.

Kuva ei liity mihinkään

Aamuisin eräässä bussissa tapahtui seuraavaa. Tukevahko partamies aamuna yksi tuli bussiin ja istui eteeni. Oli naurussa pitelemistä, kun toinen huojuu eestaas eteen taa ja hokee "sähköposti, suomalainen sähköposti, suomalainen sähköposti." Tätä jatkui noin kymmenen minuuttia. Aamuna kaksi setä oli nukahtanut pysäkille tolpan viereen, meni nyt bussi ohi tällä kertaa ja aamuna kolme ukko joi olutta kaupan edessä kiireellä, että ehtisi bussiin. Ei ehtinyt. Sen koomin en pappaa nähnyt, koska vaihdoin reittiä.


Sadepäivän kunniaksi teille satuili: toistaiseksi tuntematon N