Vanha käpy

Sellaista draamaa mahtunut omaankin elämään tässä maailmanmenon keskellä, ettei tiedä miten päin sitä olis, onko hyvä vai huono. Onneksi edes aurinko paistaa, vaikka ilma on kylmä, sormet halkeilee ja tukalla tuottaisi omaan kotiinsa sähkön. Sää on aina hyvä puheenaihe. Pysäkillä kuultua; "onhan sää." "Niin on." Keskustelu olikin siinä ja hiljaisuutta seuraavat 10min. Tätäkö on 50 vuoden avioliitto?

Vanhukset, nuo sivistymättömät, rääväsuiset, ketään kunnioittamattomat haahkat. Ärrällä metrin maatuska tuli jälkeeni jonoon ja kovaan ääneen vinkkasi "kumpikohan meistä ehti ensin?!" niin että koko kioski varmasti kuuli. Eihän siinä auttanut, kuin hyville tavoille kasvatettuna ojentaa läpyskää ja antaa isoäidille tilaa. Alkoi siinä muutakin asiakaskuntaa hihityttämään tilanteen koomisuus, kun tanttalainen valitsi arpoja 20min.

Vanhuksista olisi kyllä sanottavaa ja PALJON. Työtä tehneenä eri asiakasryhmien parissa, vanhukset on kyllä ykkösvihaus. Mielenterveyskuntoutujat, alkoholistit ja nistit sentään voivottelevat vaan omaa surkeuttaan, jonne itse itsensä ovat ajaneet, kehitysvammaiset ovat yleensä tyytyväisiä vammoistaan huolimatta, mutta vanhukset. Kiittämättömät paskiaiset.

Kuva netistä luulisin

Ollaan niin eletty pula-ajalla, mutta kun sapuskaa laitetaan eteen, on leipä vääränlaista, voita liikaa tai liian vähän, maito on kylmää tai ei ole suoraan lypsetty lehmästä. Lounasruoka vasta pahaa onkin, kun kalakeitossa on liikaa perunaa tai makaronilaatikossa on vääränmallista makaronia. Ei voi syödä. Ruokaa on lautasella liian vähän, mutta silti puolet jätetään syömättä mielenosoituksellisesti, koska servetti oli liian pieni. Kyllä niin huonolaatuista ruokaa nykyisin on, miten oli silloin kun sokeria veistettiin kimpaleesta ja kahviakin tarjoiltiin minimaalisista kupeista vain juhlapäivinä? Oliko silloin parempi mieli?

Vanhukset kokee oikeudekseen ohitella, olla vuorossaan ensin, istua vanhuspaikoilla, vaikka kuntoutumisen vuoksi olisi ihan hyvä välillä seistäkin. En tietenkään tarkoita nyt jokaista kantturaa. On söpöjä, kiitollisia omppumummojakin vielä olemassa.

Esimerkkinä kuulin tarinan, että karhupuiston kukat on aikoinaan kasvattanut sinnikkäästi eläköitynyt poliisi. Vaikka rakkarit tuhosivat aikaansaannoksensa, jaksoi hän silti uskoa muutokseen. Siinähän nuo kukat nyt oikein kauniina kasvavat kaupungin tukemana. Kiitos siitä ja menetetystä itsenäisyydestä.

Paluu takaisin näihin känkkäränkkiin. Siinä on mielipide vanhuksista ja heidän lapsistaan. Ovat selvästi kasvaneet tähän ruotuun, kun kitistään joka hiton asiasta, vaikka oikeasti kaikki on ihan hyvin. Hoitaisivat itse käppänänsä, jos ei kelpaa. Vaikka nykynuoret onkin ihan peestä, jotain osataan paremmin, kuin nämä kaiken oppineet ja ilmeisesti unohtaneet kävyt. Vapaan kasvatuksen tulos ei enää ryyppää, vaan käyttää muuntohuumeita, mutta osaa silti kunnioittaa ihmisiä ympärillään ja antaa vanhukselle tilaa. Tosin, en tarkoita myöskään tässä kohtaa jokaista mussukkaa, joka saa vanhemmiltaan kaiken, eikä silti mikään ole hyvin ja sehän kostetaan rettelöinnillä ja paikkojen tuhoamisella ja suttaamisella. Ehkä ne mummot ottaa nyt menetetyn nuoruutensa takaisin.

Vanhustenhoito on varmasti huonolla tolalla, mutta niin on lastenkasvatuskin. Kumpaan olisi syytä syytää enemmän sitä massia isojen herrojen taskuista?

Terveisin: toistaiseksi tuntematon N