keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Elämä väsyttää joskus

Satun kulkemaan päivisin ratikalla 3 arkena sekä viikonloppuisin ja joka päivä äitien pienet talttahampaat mökää koko matkan ja siitä se riemu vasta repeääkin, kun satutaan Linnanmäen kohdalle. "Linnanmäki! Linnanmäki! Linnanmäki!" Kyllä, voisin tuikata tuleen koko Linnanmäen siinä silmienne edessä, ihan vaan koska vituttaa. Muuten lapset on ihan jees, jotkut, harvat.

Mammojen sotatanner keskellä ratikkaa ja bussia on kanssa yks elämän yritelmä. Eikö jokaiselle riittäisi vaikka yksi lapsi? Se joka istuu siinä rattaissa, niin ei tarvitsisi edes olla yrittämättä vahtia niitä viittä muuta, jotka painelee edestakaisin sata kertaa penkkejä vaihtaen, saati sitten muissa olosuhteissa, kun pääsevät juoksemaan vapaasti ilman ympäröivää purnukkaa.

Kalliisti maksettu hökkeli

Sporassa tapahtuu, nimittäin Ismolle, Istolle, Eskolle mikä nimeksi olikaan annettu, oli hänelle tullut Nukku-Matti kylään kesken reissun. Naisystävänsä siinä Mervi Makkarana huusi kovaan ääneen "ISTO JUMALAUTA, LYÖNKÖ UUDELLEEN!" Kuului muutamia läiskinnän ja nuijinnan ääniä huudon jatkuessa. Rouvalla ilmeisesti avaimet kotona ja oli tarkoitus yöpyä tämän herran luona, mutta Isto parkaa nyt sattuu kovasti väsyttämään. Harmi, aika jäädä pois, en päässyt todistamaan tarinan loppua tai sitä pahaltako Iston nassukka näyttää ratikan saapuessa päätepysäkille.

Pysäkillä möreä ääniset nainen ja mies olivat mahdollisesti tulossa ratikkaan, mutta alepan kassi putosi maahan ja heidän siiderit ja oluset kierivät ratikan alle. Siinähän se hätä iskikin, kun piti kerätä tölkit, miettiä miten ne ratikan alta saataisiin ja kuinka itse pysyä pystyssä niitä keräillessä. Taisi muutamat kiroilun määrästä päätellen jäädä ratikan alle, kun ovet sulkeutuivat ja lähdettiin liikkeelle. Mies ja nainen jäivät miettimään ja tukemaan toisiaan pystyssä pysymisessä pysäkille. No, aina tulee uusia junia.

Mansku

Sydämellisin terveisin: toistaiseksi tuntematon N

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Terapiaa vai kidutusta

Sillon, kun mokaat jotain ja harmittaa, materia auttaa, vaikkei oikeasti autakaan. Silti eilisistä alennusmyynneistä ei tarttunut mukaan kertakaikkiaan mitään muuta, kuin pari kuvaa siitä kun naiset shoppailee ja pöytätuuletin, joka ei edes ollut alennuksessa.


Punaisia hintalappuja ja rekit täynnä kaaosta. Silloin lähtee monella mopo käsistä ja on vaan niin kivaa, kun kaikki on mukamas halpaa, vaikkei juuri olekaan.


Kuulin eilen tarinan Stockmannin hulluista päivistä, joita mielenterveyteni vuoksi en onneksi ole koskaan kokenut, että on olemassa hullut päivät kirppis. Osta tuotteita aivan hulluna muka halvalla miinusprosenttikiilto silmissä ja myy seuraavana päivänä vielä halvemmalla pois ja tee sitten muutamat katumusharjoitukset perään ja pyydä mieheltäsi anteeksi luottokorttilaskua.

Tässä kohdin suosittelen kirjana tai äänikirjana oikein viihdyttävää "Stockmann yard - myymäläetsivän muistelmat" kirjaa! Loistavia tarinoita ihmisistä ja elämääkin suuremmasta yhteisöstä ja tavasta elää.


Eilen tein jälleen ihmistutkimusta ruuhkassa. Mietin, miksi mun pitää väistää muita, miksi se on minun homma koittaa puikkelehtia pienissä väleissä ja koittaa olla törmäilemättä ihmisiin. Päätin jälleen, etten väistä ketään. Aika monta yhteentörmäystä. Aijon vielä selvittää, mikä piirre ihmisessä saa muut väistämään.

Terveisin: toistaiseksi tuntematon N

sunnuntai 16. kesäkuuta 2019

Smarketti

Palautin pulloja ässässä ja joku mies lyöttäytyi seuraani iloisena jätesäkkirullaa esitellen. Hän oli löytänyt sen kuulemma ostoskärryistä, joihin se joltain hajamieliseltä oli unohtunut. "Voinko mä viedä tän kotiin, vaikka just ostin kotiin säkkejä, eikä edes muuttoa ole tulossa?" No ole hyvä vaan!

                         Ässän nistisetelit

Samaisessa ässässä kassajonossa muuan hampuusi maksoi ostoksensa ja myyjälle rehentelevään sävyyn tokaisi kovaan ääneen "Kiitos Tiina!" ja Tiina sitten katsoi nimikylttiään, jossa luki Aliisa.

Tämän hampuusin kaveri pysäytti jonossa mut ja kysyi, että onko mulla siskoa, joka on merikapteeni? Ei ole ei mulla siskoa ollenkaan, saati merikapteenia. 

Se aikaisempi hampuusi kysy jonon päässä "Mitä mun kaveri sulta kysy?" Käskin tiedustella asiaa häneltä.

                        Hiekkaa sporassa

Oppi numero yksi; älä koskaan katso ketään päin, ellet ole valmis keskusteluun.

Lyhykäisyydessään: toistaiseksi tuntematon N





sunnuntai 9. kesäkuuta 2019

Pikku-ukkoja, puli-ukkoja ja erotiikka-ukkoja

Työpäivän jälkeen istahdin kuppilaan, joka selvinnee kohta. Olueni kanssa meni kaksi sekuntia, kun eräs taksikuski istui viereeni, kertoi olleensa treffeillä just ja tyttö oli sille sitten sanonut lyhykäisyydessään näin: -"en kokenut mitään romanttisia tunteita", eli ilmeisesti tämä friikahtava verestäväsilmäinen setä oli saanut pakit. Tämä kaveri siihen sitten totesi, että kaikki joiden kanssa on seurustellut, ei heitä kohtaan ole tuntenut treffeillä mitään. Ok.

Hänen ensimmäinen kysymyksensä oli 
- "Onko tämä pankki? "
- "On, täynnä ihmisroskaa." 

Tässä kohtaa arvanette paikan. 

Tämä mies oli todella, todella fiksoitunut pankkeihin, niiden vääränlaiseen toimintaperiaatteeseen, tuntemuksiin olla pankin asiakas ja rahojen pitämiseen siellä, jotka sitäpaitsi ovat vain paperilla numeroina. Sehän se jo onkin epäilyttävää. 
Totesin hänen olevan potentiaalinen seinännuolija dokumenttiin "oudoimmat seksuaaliset mieltymykset". Kertoi hän myös suurimmasta fantasiastaan, kysymättä kiinnostaako tietää, että pääsisi tuntemattoman kanssa tekemään lapsen. En yhtään ihmettele miksi kaveri sai treffeillään pakit. Älkää hyvät ihmiset eksykö tämän ihmisen taksiin.


Pikku-ukot, eli juoppohulluuteen liittyvät aistiharhat ovat vakava juttu, nimittäin näin potkulaudan saavan kovaa kohtelua, siinä lenteli laudat, kaljapullot ja näkymättömät ystävätkin kuulivat kunniansa.



Myös jonkinsortin hullu oli eräs nainen, kun noin tunnin aikana kävi ainakin seitsämän kertaa tiskillä hakemassa shotteja ouzoa ja muita pontikoita. Hän istui ravintolan nurkassa ja sivusilmällä näin valehtelematta kaikki tunteet, joita ihminen voi milloinkaan kokea. Nainen haaveili, itki, nauroi, vihasi, kaipasi, ahdistui, pelkäsi ja nauroi taas. Onneksi omat mielialanvaihtelut ovat kuitenkin paremmin hallinnassa, kiitos siitä.

Aurinkoista terassikautta
Allekirjoittanut toistaiseksi tuntematon N

Tiedättekö muuten, mikä on erotiikka-ukko ja lidlin punainen? En tiennyt, nyt tiedän.

Kesänäkymät

Auktoriteettiongelma

Sunnuntaisin käypi rautatieaseman läpi työmatkani. Oi tätä ihanuutta, kun kotikonnuilla tässä olekaan hetkeen tapahtunut mitään huimaa. As...