Sillon, kun mokaat jotain ja harmittaa, materia auttaa, vaikkei oikeasti autakaan. Silti eilisistä alennusmyynneistä ei tarttunut mukaan kertakaikkiaan mitään muuta, kuin pari kuvaa siitä kun naiset shoppailee ja pöytätuuletin, joka ei edes ollut alennuksessa.
Punaisia hintalappuja ja rekit täynnä kaaosta. Silloin lähtee monella mopo käsistä ja on vaan niin kivaa, kun kaikki on mukamas halpaa, vaikkei juuri olekaan.
Kuulin eilen tarinan Stockmannin hulluista päivistä, joita mielenterveyteni vuoksi en onneksi ole koskaan kokenut, että on olemassa hullut päivät kirppis. Osta tuotteita aivan hulluna muka halvalla miinusprosenttikiilto silmissä ja myy seuraavana päivänä vielä halvemmalla pois ja tee sitten muutamat katumusharjoitukset perään ja pyydä mieheltäsi anteeksi luottokorttilaskua.
Tässä kohdin suosittelen kirjana tai äänikirjana oikein viihdyttävää "Stockmann yard - myymäläetsivän muistelmat" kirjaa! Loistavia tarinoita ihmisistä ja elämääkin suuremmasta yhteisöstä ja tavasta elää.
Eilen tein jälleen ihmistutkimusta ruuhkassa. Mietin, miksi mun pitää väistää muita, miksi se on minun homma koittaa puikkelehtia pienissä väleissä ja koittaa olla törmäilemättä ihmisiin. Päätin jälleen, etten väistä ketään. Aika monta yhteentörmäystä. Aijon vielä selvittää, mikä piirre ihmisessä saa muut väistämään.
Terveisin: toistaiseksi tuntematon N
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Auktoriteettiongelma
Sunnuntaisin käypi rautatieaseman läpi työmatkani. Oi tätä ihanuutta, kun kotikonnuilla tässä olekaan hetkeen tapahtunut mitään huimaa. As...
-
Sellaista draamaa mahtunut omaankin elämään tässä maailmanmenon keskellä, ettei tiedä miten päin sitä olis, onko hyvä vai huono. Onneksi ede...
-
Kyllä kato on käynyt. Nyt parin helteisen päivän siiivittämänä ihmiset hieman keräilivät itseään luolistaan ennen talviunia, mutta muutoin j...
-
Eikä, Spårakoff menee enää vain viikonloppuisin ja nyt sattuu olemaan seuraavat viisi viikonloppua töitä! Homma siirtyy siispä tänäkin vuonn...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti