Memphis

Normaalista poiketen. Kokemus ravintolasta hakaniemessä oli kyllä mielenkiintoinen. Annetaan anteeksi, että tämä on vasta auennut, mutta...

Sisustus oli oikein hattaramaisen söpö. Istuimme pöytään, tarjoilija tuli tervehtimään ja katsoi pöydällä olevaa kattausta ja kurkkasi niiden laseihin, olivatko ne käytetyt vai puhtaat.

Tässä kohtaa tuli paloharjoitus, jolloin koko konkkaronkka pihalle. Tästähän emme siis voi syyttää ketään.

Paluu takaisin lähtöpisteeseen. Saimme ruokalistat, joiden valikoima oli melko minimaalinen ja niin hienoilla nimillä, että sai vain arvailla mitäs tää sitten on hampurilainen vai pizza. Tilasin hampurilaisen, jonka hinta n. 15e. Automaattisesti ajattelin, että tässä mukana tulevat ranskalaiset, niinkuin yleensä KAIKKIALLA. Tilasimme myös parit viinit.

Aikaa kului ja kului. Tarjoilijoita kyllä kävi, mutta aina eri henkilö kysymässä, onko kaikki ok. Kun hampurilainen viimein saapui, lautasella todella oli pelkkä hampurilainen, ei edes salaatinlehteä koristeena. Listassa en huomannut kohtaa, että ranskalaiset tilattava erikseen. Naapuripöydälle tosin tuli ranskalaiset, joita oli kaikenkaikkiaan ehkä viisi, joten eipä käynyt katteeksi. Hampurilainen maistui kuitenkin oikein hyvältä!

Söimme sapuskaamme naureskellen asialle ja jossain kohdin kysyimme kymmenenneltä tarjoilijalta viinilasiemme perään. Juu oli unohtanut, MUTTA ne menivät sitten talon laskuun.

Tästä epämääräisen sekavasta palvelusta huolimatta, tilasin myös jälkiruokaa joka oli jotain jäätelöä. Sen toi joku matami keittiön puolelta lasten muovimukissa. Nice.

Juu hyvää oli, mut aika paljon vielä työtä tehtävänä. Ja muuten, siinä pöydässä olleet lasit olivat likaisia. Tsemppiä.

Ruokapostaukset on muuten ihan peestä. Aina.

Terveisin ja asian vierestä: toistaiseksi tuntematon N.

Vanha käpy

Sellaista draamaa mahtunut omaankin elämään tässä maailmanmenon keskellä, ettei tiedä miten päin sitä olis, onko hyvä vai huono. Onneksi edes aurinko paistaa, vaikka ilma on kylmä, sormet halkeilee ja tukalla tuottaisi omaan kotiinsa sähkön. Sää on aina hyvä puheenaihe. Pysäkillä kuultua; "onhan sää." "Niin on." Keskustelu olikin siinä ja hiljaisuutta seuraavat 10min. Tätäkö on 50 vuoden avioliitto?

Vanhukset, nuo sivistymättömät, rääväsuiset, ketään kunnioittamattomat haahkat. Ärrällä metrin maatuska tuli jälkeeni jonoon ja kovaan ääneen vinkkasi "kumpikohan meistä ehti ensin?!" niin että koko kioski varmasti kuuli. Eihän siinä auttanut, kuin hyville tavoille kasvatettuna ojentaa läpyskää ja antaa isoäidille tilaa. Alkoi siinä muutakin asiakaskuntaa hihityttämään tilanteen koomisuus, kun tanttalainen valitsi arpoja 20min.

Vanhuksista olisi kyllä sanottavaa ja PALJON. Työtä tehneenä eri asiakasryhmien parissa, vanhukset on kyllä ykkösvihaus. Mielenterveyskuntoutujat, alkoholistit ja nistit sentään voivottelevat vaan omaa surkeuttaan, jonne itse itsensä ovat ajaneet, kehitysvammaiset ovat yleensä tyytyväisiä vammoistaan huolimatta, mutta vanhukset. Kiittämättömät paskiaiset.

Kuva netistä luulisin

Ollaan niin eletty pula-ajalla, mutta kun sapuskaa laitetaan eteen, on leipä vääränlaista, voita liikaa tai liian vähän, maito on kylmää tai ei ole suoraan lypsetty lehmästä. Lounasruoka vasta pahaa onkin, kun kalakeitossa on liikaa perunaa tai makaronilaatikossa on vääränmallista makaronia. Ei voi syödä. Ruokaa on lautasella liian vähän, mutta silti puolet jätetään syömättä mielenosoituksellisesti, koska servetti oli liian pieni. Kyllä niin huonolaatuista ruokaa nykyisin on, miten oli silloin kun sokeria veistettiin kimpaleesta ja kahviakin tarjoiltiin minimaalisista kupeista vain juhlapäivinä? Oliko silloin parempi mieli?

Vanhukset kokee oikeudekseen ohitella, olla vuorossaan ensin, istua vanhuspaikoilla, vaikka kuntoutumisen vuoksi olisi ihan hyvä välillä seistäkin. En tietenkään tarkoita nyt jokaista kantturaa. On söpöjä, kiitollisia omppumummojakin vielä olemassa.

Esimerkkinä kuulin tarinan, että karhupuiston kukat on aikoinaan kasvattanut sinnikkäästi eläköitynyt poliisi. Vaikka rakkarit tuhosivat aikaansaannoksensa, jaksoi hän silti uskoa muutokseen. Siinähän nuo kukat nyt oikein kauniina kasvavat kaupungin tukemana. Kiitos siitä ja menetetystä itsenäisyydestä.

Paluu takaisin näihin känkkäränkkiin. Siinä on mielipide vanhuksista ja heidän lapsistaan. Ovat selvästi kasvaneet tähän ruotuun, kun kitistään joka hiton asiasta, vaikka oikeasti kaikki on ihan hyvin. Hoitaisivat itse käppänänsä, jos ei kelpaa. Vaikka nykynuoret onkin ihan peestä, jotain osataan paremmin, kuin nämä kaiken oppineet ja ilmeisesti unohtaneet kävyt. Vapaan kasvatuksen tulos ei enää ryyppää, vaan käyttää muuntohuumeita, mutta osaa silti kunnioittaa ihmisiä ympärillään ja antaa vanhukselle tilaa. Tosin, en tarkoita myöskään tässä kohtaa jokaista mussukkaa, joka saa vanhemmiltaan kaiken, eikä silti mikään ole hyvin ja sehän kostetaan rettelöinnillä ja paikkojen tuhoamisella ja suttaamisella. Ehkä ne mummot ottaa nyt menetetyn nuoruutensa takaisin.

Vanhustenhoito on varmasti huonolla tolalla, mutta niin on lastenkasvatuskin. Kumpaan olisi syytä syytää enemmän sitä massia isojen herrojen taskuista?

Terveisin: toistaiseksi tuntematon N

Pikku Pekka pultsari

Eikä, Spårakoff menee enää vain viikonloppuisin ja nyt sattuu olemaan seuraavat viisi viikonloppua töitä! Homma siirtyy siispä tänäkin vuonna ensivuoteen. Ensivuoteen on hyvä siirtää asioita, varsinkin tylsiä asioita. Vähän kuin siirtäisi asioita maanantaille. Tai huomiselle, mutta ei aiheuta hetkeen ajatusta toteutumisesta, koska ensivuosihan on aina ensivuonna. Harmi vain, tämä kiva asia nyt odottelee sitä ensi kesää. Alkoholi on kiva asia.

Viinaksista puheenollen tapasinkin kaksi virolaismiestä, olkoot nyt vaikka Raivo ja Alex. Oikein ystävällisiä; toinen kertoi rakentaneensa Jorvin sairaalaan väestötilat ja toinen pettävänsä vaimoaan mennentullen. Ok. Muuten hyvät ja kohteliaat käytöstavat oli heillä, vaikka vetivätkin kännit ja ymmärtääkseni olivat menossa aamulla töihin rakennukselle. Huh huh ja sitten ihmetellään, miksi nykytalot on niin huonosti tehty.

Raivo ja Alex töissä

Ihana setä istui eilen aamulla toivottelemassa töihin mennessäni kellastunut tai oikeastaan ruskistunut ylioppilaslakki päässänsä rollaattorin kera tupakalla "onnellista ja hyvää joulua" -sävelellä "onnellista ja hyvää päivän jatkoa" ja edessäni kävelevälle muslimitytölle huuteli hän jumalan siunausta. Tänään aamulla sama setä toivotteli kauniille leidille hyvää päivää. Voisin ottaa kyllä tuommoisen hyvän mielen puliukon rapun ovelle latelemaan kohteliaisuuksia aamuun.

Pipokin oli nurinkurin

Lopuksi synonyymejä alkoholiongelmaiselle: pultsari, spuge, alkkari, alkkis, puistokemisti, spuge, spurgu, deeku, pultsari, alkki, juoppo, hampuusi, puliukko, puli ja ainakin yks mun lemppari: puliveivari. Mitäs muita näitä on?

Puliveivarit on ihan jees. Jo lapsuuden katukuvassa näitä näkyi, mutta eivät olleet harmiksi kenellekään, tahtoneet mitään pahaa ja rähinöivätkin vain keskenään. Nykynuoret ja muuntohuumeet, siinä vasta pulma.

Olen ylpeä naapuristani

Terveisin: toistaiseksi tuntematon N