 |
| Ruuhkaa alepassa |
Ihana äitini oli käymässä luonani eräs viikonloppu tässä näin. Vierailimme hänen toiveestaan Pelle Miljoonan baarissa ja viereiseen kuppilaan jatkui tiemme siitä. Siinä kaksi iäkkäämpää herrasmiestä pyöri pöydässämme vuorotellen. Toinen oli kalju gubbe ja toinen aatelissukua oikeen kuulemma. Aatelinen ja gubbe vuorotellen kisailivat, kumpi pääsee tyttöjä tanssittamaan. Aatelinenhan se tarjosi meille juomat ja taksimatkat ensin mummotunneliin, jossa aivan älytön jono! Palattiin takaisin tutumpaan paikkaan juomaan muutamia shotteja. Aatelinen väsähti ja lähti himaan.
Pöytäämme istui nuori noin ikäiseni mimmi. Tutun näköinen, ehkä jostain realitysarjasta, mutta emme keksineet mistä. Tytöllä oli överit tekoripset ja huulissa sellaiset täytteet, ettei kyennyt edes kunnolla puhumaan. Lippiksessä tyylikkäästi glitteriä. Hän aloitti tokaisemalla "poikani on kuollut" ja äiti siihen tietysti "voi ei". Tiedusteltuani, että koska, hän kertoi, että neljä vuotta sitten. Ok, ihan iskevä avaus. Juttu oli muutenkin sen verran hidasta, että oli kyllä tyttö vetänyt päänsä niin sekaisin ties millä mömmöillä. Edelleen häiritsee, miksi hän oli niin tutun näköinen. Toisaalta, kaikki leikellyt ihmiset muistuttavat paljon toisiaan.
 |
| Laatuviinejä tokoilla |
Loppuilta päättyikin sitten grillille, jossa tapasimme rullalautailijapojan. Hän koitti opettaa meille kahdelle känniääliölle kärsivällisesti lautailun alkeita. Ei tullut suoraan sanoen lasta eikä paskaa. Kiitos ja anteeksi. Pahoittelut myös sinulle naapuri, jos huomasit aamulla auton ovessasi klommoja.
Ensiviikolla toteutan monen vuoden takaisen tavoitteeni, Spårakoff!
Syysterveisin, syysterveisin, syysterveisin:
Toistaiseksi tuntematon N
Illan hokema: "Elementtitalo elementissään elementissään elementtitalo"
Ja lopuksi vielä...
 |
| Villit päivät |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti