keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Elämä väsyttää joskus

Satun kulkemaan päivisin ratikalla 3 arkena sekä viikonloppuisin ja joka päivä äitien pienet talttahampaat mökää koko matkan ja siitä se riemu vasta repeääkin, kun satutaan Linnanmäen kohdalle. "Linnanmäki! Linnanmäki! Linnanmäki!" Kyllä, voisin tuikata tuleen koko Linnanmäen siinä silmienne edessä, ihan vaan koska vituttaa. Muuten lapset on ihan jees, jotkut, harvat.

Mammojen sotatanner keskellä ratikkaa ja bussia on kanssa yks elämän yritelmä. Eikö jokaiselle riittäisi vaikka yksi lapsi? Se joka istuu siinä rattaissa, niin ei tarvitsisi edes olla yrittämättä vahtia niitä viittä muuta, jotka painelee edestakaisin sata kertaa penkkejä vaihtaen, saati sitten muissa olosuhteissa, kun pääsevät juoksemaan vapaasti ilman ympäröivää purnukkaa.

Kalliisti maksettu hökkeli

Sporassa tapahtuu, nimittäin Ismolle, Istolle, Eskolle mikä nimeksi olikaan annettu, oli hänelle tullut Nukku-Matti kylään kesken reissun. Naisystävänsä siinä Mervi Makkarana huusi kovaan ääneen "ISTO JUMALAUTA, LYÖNKÖ UUDELLEEN!" Kuului muutamia läiskinnän ja nuijinnan ääniä huudon jatkuessa. Rouvalla ilmeisesti avaimet kotona ja oli tarkoitus yöpyä tämän herran luona, mutta Isto parkaa nyt sattuu kovasti väsyttämään. Harmi, aika jäädä pois, en päässyt todistamaan tarinan loppua tai sitä pahaltako Iston nassukka näyttää ratikan saapuessa päätepysäkille.

Pysäkillä möreä ääniset nainen ja mies olivat mahdollisesti tulossa ratikkaan, mutta alepan kassi putosi maahan ja heidän siiderit ja oluset kierivät ratikan alle. Siinähän se hätä iskikin, kun piti kerätä tölkit, miettiä miten ne ratikan alta saataisiin ja kuinka itse pysyä pystyssä niitä keräillessä. Taisi muutamat kiroilun määrästä päätellen jäädä ratikan alle, kun ovet sulkeutuivat ja lähdettiin liikkeelle. Mies ja nainen jäivät miettimään ja tukemaan toisiaan pystyssä pysymisessä pysäkille. No, aina tulee uusia junia.

Mansku

Sydämellisin terveisin: toistaiseksi tuntematon N

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Auktoriteettiongelma

Sunnuntaisin käypi rautatieaseman läpi työmatkani. Oi tätä ihanuutta, kun kotikonnuilla tässä olekaan hetkeen tapahtunut mitään huimaa. As...