Sillä hetkellä, kun viimeminuutit matelivat suomen voitolle, alkoi se laskenta, joka on tärkeämpää tälle sysimetsän kanssalle, kuin ruotsin häviö ikinä missään. Myönnän, saatoin tehdä pieniä voitoneleitä itsekin.
Torilla tavataan! Pakkohan se oli lähteä torille katsomaan, kun meidän naapurit, työkaverit ja lähikaupan kassat heittävät vaatteensa ja uivat lätäkössä pakkasella huutojen "MÖRKÖ, MÖRKÖ, MÖRKÖ" ja torvien säestyksellä.
Sitten, meidän uusi maskotti, johtaja ja jumalhahmo MÖRKÖ. Hänen elämänsä ei ole enää koskaan ennallaan.
Valitettavasti normaalia öykkäröintiä ja tyypillistä viinanvirtausta enempää emme tällä torimatkalla nähneet, sillä siitä kansanvaelluksesta erityisesti kukaan ei erottunut ja hyvä niin. Mukavaa, kun koko suomi juhlii. Seuraavana päivänä uutisotsikoissa olikin tärkeimmät; eräät kiipesivät työmaanosturiin ja poliisin poistaessa heidät paikalta, siellä olikin jo seuraava sakki yrittämässä samaa. Myös tragikoominen video aamun juhlijoista Mantan altaassa vetää sanattomaksi. Ainakin suomelle edelleen raiku soi. Liikennemerkit erityisesti tuntuivat olevan haluttua tavaraa.
Ja kysymys tähän väliin, missä oli aurinkokuninkaamme Tami? Ellemme saavutuksistaan, niin kalapaidasta hänet muistamme.
Mutta, ennen kaikkea olen ylpeä teistä suomen omat pojat!
T: Toistaiseksi tuntematon N.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti