keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Eka kerta sporassa

Valehtelin heti alkuun. Ei ole mun eka kerta ratikassa, raitsikassa tai sporassa, miksikä sitä kukakin tykkää kutsua. Olen satunnaisesti ystäväni avustuksella matkustanut Helsingin..Stadin alueella noin viisi kertaa ja joka kerta näillä matkoilla näen jotain uutta ja ihmeteltävää, lähinnä sekopäisiä ihmisiä.

Ihmiset ovat erittäin mielenkiintoinen aihealue, varsinkin silloin, kun kukaan ei näe, mutta minäpäs näen! Kunnon naapurikyylä, niin että senhän voisi jo lisätä harrastusten listaan.



Virallisesti ensimmäisen kerran kun kävin Helsingissä muistan elävästi yläasteaikoinani nähneeni salkkareiden Roosan. Edellisellä kerralla näin Hunks - tanssija Juccin ja taas salkkareiden Camillan. Ja kukas heitä junttina wow efektillä varustettuna tuijottaa päästä varpaisiin ja takaisin, kuin minä.

Viimeksi hämmästyksekseni samaan kahvilaan sattuikin hipihtävä mies kaverinsa kanssa, paljain jaloin tietenkin. Oli talvi. Kaverilla oli kengät.

Samaisessa kahvilassa viereiseen pöytään istui ulkomaalaistaustainen pariskunta, tai pikemminkin vastanaineet, kirjaimellisesti. Heidän iltansa alkoi tai jatkui pöydässä kädestä pidellen. Tunnin päästä he söivät toisiaan ja lopputuloksena nainen istui hajareisin miehen päällä. Vaatteet pysyivät ainakin päällä siihen asti, kunnes poistuimme paikalta.

Ystäväni kanssa kävimme myös kerran kaupassa. Ystävällisesti toipuoleinen setämiehen ikään ehtiny hapsutukkainen, quasimodoa ruumiillisesti muistuttava mies hipelöi kaupan kahvikuppeja ja etsi lusikkaa. Kädet ja kynnet olivat kuin jäätynyttä multaa kaivaneet. Ja kyllä, hän koski jokaiseen mukiin. Ei tehnyt enää mieli kahvia.

Iltasella pikainen kauppareissu vielä alepaan, kassajonossa epäonninen alkoholisti ennen yhdeksää kiireellä lähtenyt aamukaljoja ostamaan, että uuteen nousuun heti aamulla. Hänellä ei kyllä ole tainnut ollakaan koskaan laskuja välissä, hyvä että pystyssä pysyi.

Tänään lähden matkalaukkuineni isoon kaupunkiin ja aijonkin perustaa blogini uusille asioille, kokemuksille ja ennenkaikkea sille mitä maalaistollo siellä näkeekään. Odotan edes yhtä normaalia kauppareissua. Valehtelin taas. En odota <3

-Toistaiseksi tuntematon N

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Auktoriteettiongelma

Sunnuntaisin käypi rautatieaseman läpi työmatkani. Oi tätä ihanuutta, kun kotikonnuilla tässä olekaan hetkeen tapahtunut mitään huimaa. As...