sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Rairuoho kasvaa ja munaa jaossa

Millä todennäköisyydellä tämä tapahtuu. Tyhjä vaunu junassa, minulla käytäväpaikka 24 ja joku kurppa istui taas mun paikalla. En edes jaksanut kommentoida ja pyytää häntä siirtymään, joten onnekseni ravintolavaunu on ihan mukava paikka. Lisäkseni ravintolavaunussa on kaksi ihmistä, tyhjiä pöytiä jäljellä seitsämän, eteeni pölähtää kahvin kera karvainen setämies, siististi pukuun pukeutunut, hyvätapainen mies kohteliaasti kysyi saako istua seuraan. No et saa, mutta istu nyt sitten. Miehellä oli mustat lasit, jotka häiritsevät melkoisesti, kun ei tiedä mitä hän katsoo. Oli kohtuullisen kuumottavaa yrittää syödä ruisleipää pupeltamatta. 

Ratikassa oltiin kaverini kanssa pääsiäisenä ja keskivaiheilla taitoskohdan toisella puolen vihreämustaseepraraidalliseen pukuun pukeutunut mies istui kumarassa ja hinkkasi jotain. Penkkien välistä näkyi tahdikkaasti heiluva pää. Toiminta näytti melkoisen epäilyttävältä. Ratikan kääntyessä tajusimme hänen tahkovan kenkiään. Sitä jatkui ja jatkui ja jatkui, vaikka varmasti kengät olivat jo putsplank. Kiva pääsiäisasu sanoin, kaverini totesi; "rairuoho". Nauratti.

Istuin uuden kaupunkini terassilla ensimmäisenä iltana muutettuani Helsinkiin ja ensimmäiseksi kaverikseni sain vanhemman ponnaripäisen miehen nahkatakissa. Suihku olisi ollut kiva. Mies kertoi asuinalueen historiasta, jengeistä ja polttopulloista. Palavia pulloja heitelleet tyypit eivät olleet saaneet putkaa, linnaa, vankeutta, koska poliiseille oli tullut toinen keikka. 

Koko illan edestakaisin kortteleita kuljeskeli mies vaaleanpunaisessa sulkahatussa ja nahkahousuissa. Humalassa.

                            Kesä ja kärpäset

Koska juna on niin huippupaikka, ihmisiä työnnetty pieneen purkkiin matkalla tuhoon, niin seuraavakin tapahtui täällä samaisessa. Hieman pyöreähkö tiukkoihin verkkareihin pukeutunut, akneikäinen poika otti sata selfietä. Sain koko matkan, eli noin tunnin todistaa, kuinka monta erilaista käsimerkkiä on mahdollista kuvata. Itsehän tiedän perus rockrock, peace ja peukku. Satakaksi, satakolme, sataneljä selfietä. En kehtaisi. Näyttää hullulta. Olisi ollut paikallaan tarjoutua ottamaan hänestä yksi onnistunut kuva.

Tässä ärsyttävien hipsterien kansoittamassa kaupunginosassa tapasinkin entisen nyrkkeilijämestarin, kännissä kuin käki. Ollut kuulemma viimeisin suomalainen olympiamitalisti ja tottavie google kertoikin, että tottahan tuo Tauno turisi. En päässyt selville, että onko vielä työssäkäyvä vai käykö tämä työstä, mutta tavoitteensa oli kuulemma olla koko kesä kännissä. Mielenkiintoinen juttu muuten, kertoi käyneensä thaihieronnassa kaverinsa kanssa nukkumassa. 12 tuntia sammuneena ja kuulemma koko ajasta tuli maksettuakin vielä.

Jos pääsiäinen jo oli tätä katkokävelyn ja pukujen juhlaa, odotan todella vappua!

Kevätterveisin: Toistaiseksi tuntematon N




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Auktoriteettiongelma

Sunnuntaisin käypi rautatieaseman läpi työmatkani. Oi tätä ihanuutta, kun kotikonnuilla tässä olekaan hetkeen tapahtunut mitään huimaa. As...